Pitkästä aikaa

Jumalan rauhaa, veljet ja sisaret!

Aloitan arasti, mutta kuitenkin sillä toivomuksella, että muistitte minua melko pitkän vaitiolon jälkeen. Te jotka  käytätte Facebookia ja seuraatte minun kulkuani, näitte myös kuvia, en siis ole ollut  ihan piilossa. 

Kesä oli kaikin tavoin ”kuuma”. Olen tyytyväinen.  Ottaen huomioon ajan ja rajoitukset. Saimme kuitenkin tuoda monille sanomaa taivaasta, vaikka en voi esittää tilastoja. - Teen työtäni uskossa, että joskus se tuottaa satoa. Vaikka maailman aika pimenee, niin Herra vielä tekee yllätyksiä.

Jyskyjärvellä on paikat kunnossa

Tämän kirjeeni aloitan elokuusta. Pidimme kaksi leiriä, toinen niistä oli Jyskyjärvellä ja toinen Harlussa.  Jyskyjärvellä suomalaiset on rakentaneet kauniin rukoushuoneen ja paikalliset asukkaat nimittävät sitä ”suomalaisten” kirkoksi. 

Lapsia talo täynnä.

Sydämet auki

Harvat aikuiset ovat uskaltaneet tulla sisälle. Lapset ovat paljon rohkeampia, joka tapauksessa heitä oli tasan 30. Kolmen päivän sisällä saimme pitää evankeliumisjuhlat. 

Vanhempaakin mukana

Pihapalloa

Siellä toimii pastorin asemassa veli Aleksey ja hänen vaimonsa Anja. Ystävät Suomesta ajoittain käyvät heitä rohkaisemassa.  Anja on myös hyvä lapsityöntekija. Hiljattain Anja kertoi semmoisia terveisiä, että lastentarhassakin lauletaan ja puhutaan Jeesuksesta.  Leirillä oli ilo pitää heille raamattutunteja, näytimme esityksiä, lauloimme ja leikimme. Jäivät muistiin elämää tulvailevat kirkkaat silmät ja punaiset posket. Se on suuri kiitosaihe Herrallemme! Uskon, että sanoma Jeesuksen rakkaudesta jää lämmittämään heidän sydämiä. Jokaisen leirin aikana on niitä, jotka haluavat luovuttaa sydämensä Jeesukselle ja rukoilla. Miten ihana on, että he eivät jääneet yksin. 

Harlussa 

 Harlun kylässä leiri oli erilainen, sinne tuli enemmän aikuisia nuoria. Meidän Pokajanie-musiikkiryhmämme esitti ulkoilmassa lauluja ja todistuksia oikein hyvien kaijuttimien kautta, niin että kylän väki tuli ihmettelemään ja jäivät kuuntelemaan. Myös uskovilla nuorilla oli erittäin hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin ja todistaa heille. Harlussa myös on armoitettu pastori, jonka kanssa nuoruuteni aikana kun hän oli vielä diakoni asemassa, kävimme sivukylillä. Nyt siellä on sekä KAN-koti, että seurakuntakoti, että tulijat eivät jää heitteille.

Pokajanie soittaa.

Hyvin kuuluu.

Sain kutsun Arvo Survon 60-vuotisjuhliin Kupanitsan kirkkoon. Arvo on tehnyt uskonelämässäni suuren vaikutuksen. Ensi kertaa tapasin hänet 16-vuotiaana. Hän oli toinen papeista, joita tapasin elämässäni siihen aikaan. Toinen oli Paul Saar Eestistä, jota syvästi kunnioitin, enkä koskaan uskaltanut edes lähestyä, ja toinen oli Arvo, jonka kohtasin Pushkinissa. Pappi, kitara ja hänen laulunsa teki sisäisen vallankumouksen (hyvän vallankumouksen). Hän on yksi niistä, jotka eivät koskaan unohdu. Ja nyt vuosikymmenien jälkeen jännitin kovasti, miten kohtaan 60-vuotiaan Arvon. Hän oli sama. Toinen silmä kyynelehti ja toinen nauroi. Tämä tapaaminen antoi uuden virikkeen elämääni. Sama pappi-evankelista... Kiitän Jumalaa ja pidän suurena lahjana, kun saimme elää pienen hetken yhdessä saman katon alla. Laulu ”Tee minut soihduksi yöhön” tuli esille eri tavalla.

Pudozizza oltiin rohkeita.

Vihdoinkin  haave ja rukouspyyntö toteutui: Pudoziin pystytettiin valkoinen 150-hengen kaunis ja ihanin maan päällä ja meille niin rakas, suomalaisten uskovien lahjoittama ja kyljessä suloisin kirjoitus: Me olemme kristittyä - teltta. Ennen teltan pystyttämistä ja myös kolmen päivän sisällä me – 8 veljeä – jakaannuimme kaksittain ja lähdimme kaupungin eri suuntiin kutsumaan ihmisiä telttajuhliin. Olimme oikein tyytyväisiä ja onnellisia, että kaiken teimme, niinkuin meidän Opettajamme on neuvonut, panimme päälle kaijuttimet. 

Pudoz

 Me lauloimme, veisasimme, luimme runoja, laitoimme kaikki Jumalan antamat lahjat käyttöön, kutsuen ihmisiä sisälle, mutta turhaan – niin me ajattelimme. Näin tapahtui kahtena päivänä. Kolmantana päivänä tuli niinkuin aina - ensin lapset ja heidän jälkeen suurella arkuudella astuivat sisälle aikuiset. Mehän avasimme kyljen teltasta, jotta ne poloset uskaltaisivat tulla. Jokainen meistä tunsi jonkun asteista jos ei nyt masennusta, niin kuitenkin hämminkiä. Kulkaa hyvät ihmiset, tämä tapahtui melkein kolmen vuoden kylvön jälkeen! Pudozin kaduilla on käyty paljon ja näin hitaasti se tapahtuu. Meidän Herramme sanoi, jotta me olisimme kärsivällisiä ja uskollisia. Mutta niiden päivien jälkeen netissä oli paljon keskustelua tästä tapahtumasta. Vasta silloin saimme tietää, että todellisuudessa ihmiset eivät olleet välinpitämättömiä, vaan he vielä arkailevat ja kuuntelivat salaa. 

Kylän raittia

Kuunnellaan kuitenkin, arasti mutta silti.

Kun sen jälkeen kävimme Pudozissa uudestaan, tapasimme henkilökohtaisesti korkeassa asemassa olevia henkilöitä, jotka kuuntelivat tarkasti aukaisten ikkunansa auki. Lohdutan itseäni ja vetoan myös teihin, älkää väsykö rukoilemasta! Telttakokousten jälkeen, viikon kuluttua olin uudestaan Pudozissa, sinne tuli Gospel Riders-porukka, tuomaan omalla tavallaan Evankeliumia. Varmuudella – he eivät käyneet turhaan.

Gospelratsut tauolla.

Tässä tervehdyskirjeessäni raapaisin vain pintaa, mutta tiedätte itse, kuinka paljon elämää, iloa, toivoa ja myös uupuumista on kaiken tämän takana, koska kysymys on ihmissieluista, jotka eivät vielä tajua, kuinka suuri taistelu on jatkuvasti heidän sieluistansa. Joskus itsekin väsähtää ja silloin on hyvä, jos on lähimmäinen, joka ymmärtää. 

Tänä päivänä lähimmäisenä on äitini.

Teille, jotka ehkä olette väsyneet auttamaan ja tuntuu turhalta, teitä haluan rohkaista seuraavalla Raamatun sanalla. Se on Sarnaajan kirjassa 11:1. ”Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin”. Ja näiden vaikeiden aikojen keskellä haluan rohkaista teitä ja myös meitä täällä 1Kor. 15:58. ”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni (ja sisareni) ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne (ja meidän työmme) mennä hukkaan”.

Siunausta  jokaiseen kotiin     -    Veljenne Artur.

Kesä-heinäkuu, 2014.

Jumalan rauhaa ystäväni oikein pitkästä aikaa! 

Karjalan pimut sillalla

Todellakin en ole kirjoittanut kahteen kukauteen ja pyyntöni on: suokaa anteeksi. Kiitos! Karjalassa Herran vainioilla työtä oli ja yhä on paljon ja sen mukaan joskus tuntui myös väsymystäkin.

Käsi paketissa leirille

 Touko- ja kesäkuun vaihteessa kävin Suomessa. Yritin kertoa uutisia, en kuitenkaan onnistunut kertoa tyhjentävästi, mutta silti sain uudistusta sekä rohkaisua, kun tapasin monia ja monia teistä. 

Mies jolla on mustat lasit.

Heti Suomesta palatessani osallistuin telttakokous palaveriin, joka pidettiin Vieljärvellä. Ja toinen veljeskokous Karjalan työkentiltä pidettiin Sortavalassa. Pudozhin matkaan kuului Shala, Podporozhje ja otimme lisäksi Pälmä-nimisen kylän.

Transportterin kimpussa.

Voimalla kahdeksan miehen.

 Pälmässä meitä otti vastaan kotiinsa eräs nainen, jonka kotiin tuli myös kaksi ortodoksi naista ja pidimme oikein hyvän kotitilaisuuden. Mutta tällä matkalla saimme tietää, että toinen heistä on sairaalassa(se on kaukana ja toinen oli matkoilla), mutta itse kodin omistaja lausui tervetulleiksi sekä meitä että meidän ystäviä, jos he vaikka eivät puhuisi meidän kieltäkään.

 Iloksemme voin sanoa, että oli pidetty hyvät telttakokoukset Pääjärvellä ja Kesäjoki-kylässä. Saimme käydä myös vanhusten ja lasten hoitokodissa. Tässä yhteydessä pyydän teitä katsoa kuvia blogissa,- ihmisten kasvot puhuvat enemmän kuin sanat. On hyvä, jos ihminen vaikka viimeisillä vuosillaan voi murtua evankeliumin sanoman voimasta, ottaen vastaan Pelastajan.

Hänn tietää jo paremmasta

 Lapset ovat aina iloisia ja avoimia sanomalle. Ikävä kyllä, mutta monet heistä vain turvakodissa saavat kuulla Evankeliumia ja ovat reippaasti mukana lauluissa sekä kertomuksissa.

On poikkeuksellista, että saimme pitää lastenleirin eräässä koulussa Kemin piirissä. Se oli iso ja hyvä(ks. Kuvia). On semmoinenkin hyvä uutinen, että Kemiin on muuttanut luterilainen pappi Murmanskin alueelta ja kovasti kiinnostunut yhteistyöstä Herran vainioilla(tämä on rukousaihe). 

Nämä tytöt yhtä hymyä.

Huomatkaa uusi kitara, jo oli aikakin,

vanha kuitenkin varalla. 

Porojärvellä on pidetty hyvät ja samalla vaikeat telttakokoukset. Porojärvenkin kaduilla saimme jakaa julisteita ja kutsua ihmisiä Jeesuksen syliin. Lahkolammella, niinkuin muissakin paikoissa etupenkeillä istuivat niitten lapset, jotka eivät itse uskaltaneet tulla näkyville. Akonjärvellä myös ovat tottuneet, että kesäisin heille tulevat tuomaan samaa vanhaa sanomaa, mutta he eivät vielä ole päässeet sisälle – on paljon rukoiltava. 

Teltassa on jotain hienoa.

Pojatkin ihan rauhassa.

Sain taas käydä Shalassa Kalastajapäivän kyläjuhlilla. Tänä vuonna juhlakansaa oli vähemmän, koska tilaisuus pidettiin Kulttuuritalon edustalla, jossa ei ollut riittävästi tilaa ja järvikin on kaukana. Mutta silti kymmenet ja kymmenet, jotka eivät uskalla tulla meidän tilaisuuksiin saivat kuulla sekä laulujen että suullisestikin julistetun sanoman Jeesuksesta, joka yhä odottaa... Tässä yhteydessä tahdon kiittää sitä evankelista-ystävääni Suomesta, joka viimeisen matkan aikana lahjoitti mulle omat kovaääniset ja mikserin, samoin toinenkin henkilö auttoi minua "lahjalla".  Oi, kuinka kiitollinen minä olin, kun sieltä ulos tuli erittäin selkeä ääni ja oli helppo laulaa! 

Syöttö viipyy, karjalan Arsavin jo liki lennossa.

Samalla laulaessani koin erittäin voimakkaasti teidän läsnäolonne minun rakkaat lähettäjäni! Kiitos, kun yhä uskotte ja uskallatte, vaikka pidin niin pitkän paussin. Samalla olen suuresti kiitollinen Taivaalliselle Isälle, kun saan olla mukana Herran vainioilla! Samalla matkalla kävimme Bochalovassa, Ragnuksassa, vielä kerran Shalassa ja Podporozhjessa. Nämä ovat suurin piirtein merkittävimmät isommat paikkakunnat, joissa kävimme. Emmekkä yhdestäkään niistä voi sanoa, että käynti olisi ollut turha,vaikka eräässä kylässä kokouksiimme ei tullut ketään, mutta Herra järjesti meille erittäin hienon tilaisuuden toisessa paikassa ja yllättäin!

Hyvää henkeä.

Suunnitelmissa on tänä kesänä pitkän ajan jälkeen pystyttää telttaa Puudozhissa! Tämä on minun suurin rukouspyyntöni, koska lupa on saatu pastorilta(ja se on paljon). Rukoilkaa tekin, että saisimme luvan myös viraanomaisilta. Ja viimeiseksi: olen sanomattoman kiitollinen Jumalalle teistä, joita tunnen henkilökohtaisesti ja joita en ole koskaan nähnyt: kun ajan autoa tasaisilla teillä tai joudun pomppimaan sillä hiljaa etenpäin tienkiharoilla tai pölypilvissä – niin joka tapauksessa en voi olla kiittämättä!(ajettu jo 30000km). 

Ystävät, vielä kerran, NYT ON AIKA TEHDÄ TYÖTÄ! Nyt on aika ottaa empimättä uudet askeleet, Vihdoin jättää kaikki vanhat verukkeet. Nyt on aika kädet heikot ojentaa, Että Jeesus meidät itse vyöttää saa. 

Kesän riemuja.

 Oli ilo kertoa kuuluumisia -

Uskon, että vielä jaksatte siunata minua ja äitiäni. 

 Artur.   Luuk.14:21-24

Artur saapuu Suomeen 31.5.2014

Arturin ohjelmaa seuraavasti

1.06 - Kälviä klo. 11.00
2.06 Kaustinen klo. 19.00
3.06 - Lappajärvi
4.06 - Soini
6-7.06 - Haapajärvi.

Jeesus Kristus on totisesti ylösnoussut!!!

 Otsikko antaa meille elävän toivon iankaikkiseen elämään!

Tämän kuukauden aikana kävin kaksi kertaa Pietarin alueella. Terijoelle oli järjestetty nuorisoleiri, sen ohjelmaan kuului niin sanottu L-fest. Sinne oli kutsuttu muusikkoja eri puolelta Venäjää ja oli myös muutamia venäjän kansalaisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen. Ohjelma oli kaksiosainen, jossa ensin osallistuivat ”trubaduurit” ja toinen osasto koostui musiikkiryhmistä. Lauloin ja puhuin nuorille.

Kävimme taas Puudozissa ja sen kylissä. On eräs erikoinen kylä, johon kokoontui paljon teini-ikäisiä nuoria. Siellä on ollut aina hyvä vastaanotto. Toisessa kylässä kultturitalon johtaja innokkaasti keräsi meille kuulijakuntaa, joka suurin osin koostui myös nuorista ja lapsista. Oikein ihmeellista, miten tarkaavaisesti he kuuntelivat ja osallistuivat lauluesityksiin. Heidän sydämensä oli avoinna sanomalle ja siitä saa itsekin rohkaisua.

 Puudozin erikoiskoulussa pidimme tilaisuuden lapsille, mukana oli koulun rehtori ja muutamia opettaija. Siinä tilaisuudessa sovimme, että olisi hyvä järjestää Pääsiäisaiheinen tapaaminen, joka olisi suunnattu opettajakunnalle. Lähdimme Puudoziin kolmen viikon kuluttua ja iloksemme huomasimme, että olimme tervetulleita. Pääsiäisjuhlapöydän ääressä sain ainutlaatuisen mahdollisuuden kertoa Pääsiäisesta. Oli paljon kysymyksiä. Oli myös erimielisyyttä,  jäi toivomuus jatkaa vapaassa ilmapiirissä. 

Tarjosin heille myös viideopätkän Israelista, jotka suunnittelin nimenomaan heitä varten Jeesuksen viimeisestä matkasta Getsemaanin puutarhasta Golgatalle ja haudan, jossa Häntä ei enää ole. Halleluja! He uskovat, että näin oli, mutta se ratkaiseva askel... sen hoitaa Herra itse. Myös äitini sai todistaa heille uskoontulosta. Illalla kultturitalon tilaisuudessa yksi heistä tuli katsomaan filmiä ja toi mukanansa aviopuolisonsa. Emme voinneet heidän kanssa keskustella, he lähtivät kiireesti pois, kun kotona odottivat kaksi pikku lasta isoäidin hoidossa.

Samassa koulurakennuksessa sijaitsee hoitokoti lapsille, joita vanhemmat eri syistä eivät pysty pitää luonansa (esim. äiti on sairaalassa ja ym. syitä). Siellä on nyt uusi johtaja, hän on ystävällinen ja myötämielinen, kun käymme tapaamassa lapsia ja kertomassa heille Jeesuksessa.

Podporozhjan kylässä näytimme myös filmin. Tilanne oli erittäin vaikea ja ahdistava, oli hirveä hälinä. Tämmöistä emme vielä ole kokeneet. Mutta kaiken sen keskellä oli niitä, jotka halusivat keskittyä filmin sanomaan. Filmin jälkeen sain keskustella aikuisnuorison kanssa ja ihmitellä tätä synkkää sisäistä pimeyttä, jonka vallassa nämä ihmisparat ovat. Tarvitsemme paljon rukousta ja työtä. Sinä iltana kotiin lähtiessä itkimme näkymättömin kyynelin, emme pystyneet keskustelemaan. Suorastaan, olimme järkyttyneet. ”Herra, tää on kova maa, kylväjän kylvää. Jos Sua seuraan, itkeä myöskin saan...” 

Kaksi naista keskustelivat äidin kanssa ja he ensi kertaa kuulivat evankeliumin Jeesuksesta, mutta samalla puoleltaan osaavat kertoa lukemattomista pyhimyksistä ja heidän vaelluksesta, mutta silti kovasti pyysivät tulemaan uudestaan. Ja ne olivat sivistyneitä ja uskonnollisia, rehellisiä ihmisiä.

Toinen matkani Pietarin alueelle suuntautui Raivolaan. Osallistuimme kotikokoukseen, koska heillä ei ole kirkkoa ja kävimme tapaamassa aikuista invaliidia, joka tahtoi ottaa Jeesuksen vastaan. Harvoin sitä nykyisin tapahtuu, mutta kiitos Herralle, kun se todella tapahtuu. Tämäe oli kiireinen, mutta minulle opettava ja unohtumaton käynti. Olen kiitollinen Herralle ja sisarille, jotka tahtoivat kutsua!

Ystävät, kiitos kun olette mukana työssäni! Lopussa vieläkin pyydän: rukoilkaa työmme ja maamme puolesta! On aihetta. Siunausta kaikille ja hyvää kevään jatkoa!!! 

 Veljenne Artur.                                                                                                    

Pääsiäistervehdys

Hän (Jeesus) kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso, kuin vesa kuivasta maasta. Ei Hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet. Hyljeksitty Hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu Hän oli, me emme Häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin: Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme Hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan Häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat Hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme Hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

 Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan Hänen kannettavakseen. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen, ei Hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei Hänkään suutansa avannut. Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois – kuka Hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, Hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa Hän sai leposijansa. Koskaan Hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut Hänen huulilleen.

Herra näki hyväksi, että Hänet ruhjottiin, että Hänet lävistettiin. Mutta kun Hän antoi itsensä sovitusuhriksi, Hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, Hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy Hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen Hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee Hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa Hän kantaa. 

                                                                                           Artur ja Irma

Keväisiä terveisiä

Rauhan tervehdys, rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä kirjeiden väli meni aika pitkäksi. Kuukausien vaihtuessa satuin olemaan matkoilla ja sieltä on mahdoton lähettää terveisiä. 

Kuun alkuvaiheessa kävimme Juskyjärvellä. Saavuimme sinne Olympialaiskisojen alkuvaiheessa ja tässäkin kylässä juhlivat sitä. Ihmisiä liikkui ulkona paljon, varsinkin koululaisia. Menossa oli paikalliset "Mini Olympialaiset".   Touhu oli kirjavaa ja äänekästä. 

Mainosta kylän raitilla.

Esitys alkaa, taas kerran on ovet aukaistu koululaitokseen.

Meidän tehtävänä ja tavoitteena oli tuoda se mullistava sanoma lapsille ja aikuisille eikä se ollutkaan helppo toteuttaa. Tällä kertaa näytin evankelioivan elokuvan  urheilijoista ja olin valmistanut lisäksi muutaman laulun. 

Tämän kaiken lisäksi yhteisvoimin saimme luvan pitää hammashoitotunnin alaluokissa. Vastaanotto oli mainio, lapset sekä opettajat kuuntelivat suurella mielenkiinnolla (epätavallinen oppitunti!)  

Hammaspeikko lannistuu.

Koska Jeesuksesta puhua ei saa, niin painotin ajatusta, että hammas on luotu, eikä se ole mikään sattuman oikku. Lopussa ajattelin näin: tulkoon mitä tulkoon, mutta sanon uskostani Jumalaan, joka loi koko ihmisen, että maailman kaikkeuden. Kysyin vielä,  uskotteko, että jonkun rajahduksen seurauksena tuli niin mahtava ihminen ? Siinä hetkessä kaikki uskoivat, että Jumala loi kaiken. 


Katsellessani lasten kirkkaita silmiä ja vilpittömyttä, kun he nostivat käsiän oikein korkealle Jumalan taivaasta kohti, sydämessäni itkin sitä todellisuutta mikä kohtaa näitä lapsia. Ennen luokkaan tuloani käynnistinu urheillusalissa  filmin. Oppitunnin päättyessä palasin saliin, jossa oli menossa elokuva ja heti huomasin, että enemmistö nuorista oli lähtenyt pois. Mutta ne jotka jäivät  katsoivat sitä mielenkiinnolla. Muutamat itkivät. Yksikään "normaali ihminen" ei voi katsoa sitä kuivin silmin. Kohta tuli rehtori ja hän sai tietää filmin ajatuksen! 

Jotain ratkiriemukasta on Artur taas kertonut.

Hänen kasvonsa oli synkät ja hän kielsi laulamasta. Filmin jälkeen sovimme nuorten kanssa, että huomenna kokoonnumme klubissa, mutta seuraavana päivänä saimme tiedon, että odotamme heitä turhaan, koska oppitunnit päättyivät puolitoista tuntia tavallista aikaisemmin ja koulubussi vei heidät kotiin. Sisälläni kaikki hajosi. 
Muistin laulun sanat ”ei voiton lauluja...meille anneta. Vaan vanha ristinpuu jää ylle kaiken muun.”                                                                  


Silti uskon, että turhaan emme sinnekään tulleet. Vaikka harmitti kovasti ja lähdin paluumatkalle masentuneella mielellä. Silti uskon, että joku näistä pienokaisista jossakin elämän vaiheessa yhtäkkiä muistaa, että kerran koulussa - heidän luokassa oli setä kitaransa kanssa ja mainitsi Jumalasta...ja ehkä... Uskon myös, että joku näistä varhaisnuorista, jotka katsoivat elokuvan loppun asti, saivat elämänsä evääksi muistutuksen, että Jeesus voi muuttaa elämän näkemyksen ja suunnan. Hiljaisessa sydämen rukouksessa jätin heidät Herran haltuun.

Irma on hyvä puhuja, kuten muistamme kesältä.

Lumikarhu ja Artur

 Sitten oli kymmenenpäivän matka Pohjois-Karjalassa. Sain olla tulkina, laulajana ja todistajana. Kävimme kylästä kylään kahdeksassa paikassa ja pidimme kaksitoista tilaisuutta. Kahdessa paikassa on omat palvelijat, toisissa ei ole ketään. Mieleen tulivat Jeesuksen sanat: ”Kun Hän näki väkijoukot, Hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. Silloin Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”” Matt. 9:36-38.

Lumiukko palleroita piha täysi.

Paluumatkalla jäin kahdeksi päiväksi Kostamukseen. Helluntaiuskovilla on kaunis rukoushuone ja heidän tiloissa kokontuuvat myös luterilaisuskovat, koska heitä on vain muutama henkilö. Oli ilo tavata myös se pieni joukko uskovia. Sain olla mukana heidän kokouksessa ja päivän sanan aiheena oli paaston merkitys. Minullekin annettiin mahdollisuus todistaa paaston merkityksestä omassa elämässäni. Oli oikein hyvä ilmapiiri ja iloitsin, että muutaman ihmisen takia paimen tulee kaukaakin palvelemaan ja tapaamaan hänelle uskottuja lampaita. 

Nallet ja hammaskengät, Artur saa selvittää 

tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Täti lykkää hienoa kelkkaa.

Näin kompuroi veljenne helmikuussa. Kiitos teille, jotka lähetätte pelkästän sydämen huokauksen Taivaaseen!

Ja vielä yksi tiedotus minulta. Monet näkevät, että en ole enää Facebookissa, syystä, että aika on kovasti rajoitettu. En ehdi joka paikkaan. Mutta kaikki kiinnostuneet – olkaa hyviä, käykää blogissa ja sieltä löydätte tekstin lisäksi myös kuvia. 

Tervetuloa osoitteella:  www.artursoitu.blogspot.fi

Ystävät, tiedätte Ukrainan tapahtumat. Rukoilemme yhdessä väliaikaiselle presidentille, joka on baptistiseurakunnan saarnaaja, viisautta, varjelusta ja johdatusta. Ja koko Ukrainalle.

              Hyvää kevään alkua jokaiselle ja runsasta Jumalan siunausta!                                                                                 Veljenne Artur haikealla mielellä.

Helmikuuta mennään

Rauhan tervehdys, rakkaat veljet ja sisaret 

Jeesuksessa Kristuksessa!

Tuntuu siltä, että Uusi vuosi kahden viikon jälkeen on päässyt vireille! Suurin osin se johtuu siitäkin, kun pidetään kaksoisjoulua ja kaksi Uutta Vuotta. Saamme kiittää Herraa, kun taas voimme lähteä liikkeelle, vaikka joskus Herra lähettää jopa kotiin tai avaa ovet jonkun ystävän kotiin. Näinä pitkinä juhlina saimme uusia ystävyyssuhteita ”vanhojen ystävien” kanssa ja vielä kerran huomasin, että se kylvö, joka oli tehty noin 20 vuotta sitten, ei sittenkään ollut turhaa

Siinä se nyt on, Arturin uusi työkalu. Kia on merkki

ja tuli yhdennellätoista hetkellä tosi tarpeeseen.

Nykyisin saamme kylvöstä kovasti iloita! Nimittäin seurakuntamme järjesti erikoisen tilaisuuden, johon kutsuimme vielä elämän sisältöä etsiviä ystäviä. Soitimme kitaran säestyksellä kauniita joululauluja ja elämän eri aiheita koskevia lauluja. Ehkä se tuntui sielulliselta, mutta kyllä ihmiset tykkäsivät. 

Minä itse iloitsin, kun tilaisuuteen tulivat minulle oikein rakkaat ystävät edellisiltä ajoilta ja hekin olivat mielissään nähdä meitä. Saimme kotikutsuja ja juhlapöydän ääressä saimme taas keskustella Hänestä, joka on Tie, Totuus ja Elämä! 

Kuulin henkilöltä, jota arvostan kaikki nämä vuosikymmenet sellaiset sanat, jotka rohkaisivat itseänikin ja vahvistavat sisäisesti. Olen tänään vielä oikealla paikalla, kun hän sanoi: ”On aika alkaa taivuttaa sydäntä uuteen elämään”. Tämän ihmisen suusta se oli paljon sanottu! 

Uudestaan ja uudestaan tajuan, että on oltava Herran edessä polvillaan paljon enemmän ja tarvitsen siihen voimaa ja rakkautta Herraan ja ihmisiin, eikä ehkä aina kiiruhtaa vain kaukaisten ihmisten luo, vaan joskus on hyvä tavoittaa myös naapureita.

Tästä huolimatta  kuukauden puolessa välissä saimme käydä erään kaupungin koulussa (koulukäynnitovat muodoltaan erilaiset, kun aikasemmin) suunnitelmissa on että kesällä järjestäisimme leirin, mutta tutustumisen vuoksi pyysivät pitää hammashoito tunteja. Niitä me mielellämme pidimmekin ja niin saimme tutustua puolin ja toisin. Kesäleiri on valtava rukousaihe!


Uskolliset ystävät Suomesta kävivät tapaamassa pitkän matkan päästä Arkangelialueen ystäviä ja etsimässä eksyneitä. Sain olla mukana ja kun puhun tämän maan kieltä, niin ihmiset luonnollisesti tulevat venäjänkielisen luo, vilpittömästi ajatellen, että he helpottavat suomalaisia ystäviä, mutta annamme heille anteeksi. Se kiertue oli melko pitkä ja uuvuttavakin, mutta sisäisesti erittäin antoisa! Kiitos, veljet, Seppo ja Markku!  Teitä jäätiin kaipaamaan. Eloa on paljon, mutta työntekijoita vähän. Olette Herran sankareita. Kiitos!

Seurakunnassamme oli pidetty palaveri,  aiheena oli ihmisten tavoittaminen evankeliumin julistuksella, siis menetelmät ja keinot. Oli esitetty oikein mielenkiintoisia ajatuksia ja rukouksemme on, että Elon Herra siunaisi kaikki suunnitelmat ja olisi edellä  kulkijana.  Hänelle on kaikki mahdollista!

Rakkaat veljeni ja sisareni! Monet teistä rukoilitte  ja mahdollistitte sen, että saisin kulkuneuvon. Kiitos Herralle ja jokaiselle henkilökohtaisesti kun sain sen ja voin kiitollisena käyttää sitä. Se on todella mahtava työväline! Kiva kun matkoissa voin rukoilla ja kiittää Herraa jokaisesta teistä, jotka olette mun selän takana ja omalla tavalla hoidatte tätä peltoa! Kuvan saa nähdä blogissa. KIITOS!

Tämmöiset uutiset tällä kertaa. Runsasta siunausta jokaiseen kotiin ja jokaiseen perheeseen!

                                                                                                             Veljenne Artur

Rauhallista Joulua

Jumalan rauhaa rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!

Vintiöt hyvässä hoidossa.

Hauskoja leikkejä.

Vuosi on vierähtänyt yllättävän nopeasti ja tämä kirje onkin jo viimeinen tältä vuodelta.
Päihde- ja hammashoito-ohjelmaa oli esitetty muutamassa paikassa. Samaan ohjelmaan kuului evankeliumin sanoma ja musiikki. Nämä ohjelmat oli suunnattu varhaisnuorille ja myös varttuneimmille.

Lavasteet aivan huippua,

Jonkin sortin käsinukke juttua.

Erittäin siunattuja olivat kun olin Kujaloiden perheen matkassa Karjalassa. Vaikka ne olivatkin enemmän suunnattu seurakuntiin, syystä  että oppilaitokset olivat suljettuina. Läskelässä nuoriso sai erittäin hyvää opetusta. Sain kuulla opetusta yhdessä Sortavalan, Vieljärven, Essoilan, Porojärven, Soutjärven ja Petroskoin kuulijoiden kanssa.

Artur ja Heimo taitaa olla taustalla, lisäksi paikallisia.

Ohjeita laulajille, sinä siellä .....

Käväisin pikaisesti Suomessa - Haapajärvelle. Olin Karjalan piispan kanssa seurakunta vierailulla opettamassa.Olin hänen mukanansa tulkkina laulajana sekä todistin uskoon tulosta ja lopuksi kuskasin hänet Petroskoihin kotiinsa.

Aivan kuin tykkäisi....

Täti ja tyttö.

Meidän uskolliset työveteraanit Soinista kävivät uudestaan Puudozissa ja sen alueella. Kävimme sopimassa Shalan koulun johtajan kanssa kesäleiristä ja saimme myönteisen vastauksen - kiitos Herralle! (silti tämä on rukousaihe) He jäivät odottamaan esitystä, jota olen jo pitkään valmistellut toivomuksella, että he ottavat sen hyvin mielin vastaan. Pidimme myös hyviä kokouksia Shalassa, Podporozjessa, Puudozissa ja koulussa numero viisi.

Akustinen riittää kun osaa.

Myös Kemin koulu antoi luvan pitää kesäleiriä. Ryhdyimme "Kitara ja mies"-levyn valmisteluun. Haluaisimme lähestyä varsinkin nuorempaa väkeä tällä kertaa jakaen heille musiikki levyjä.

Olen kiitollinen kaikille ystäville joiden kanssa sain tehdä arvokasta työtä tämänkin kuukauden aikana. Onnittelen teitä kaikkia - tuttuja ja tuntemattomia meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivän johdosta!  

Tytöt väreissä, pojat mustissa.

Vuosikin kohta vaihtuu.

Olen sydämestäni kiitollinen teille, kun jaksoitte kantaa minua tänäkin vuonna 2013 ja suokoon teille ja teidän perheille Siunattua Joulua ja rauhaa Uudessa vuodessa 2014!

Veljenne Artur.